Rv34 ja sairaalakassin pakkaaminen

Nyt ollaan jo hyvällä loppusuoralla, nimittäin kuusi viikkoa enää laskettuun aikaan. Vatsakivut ovat alkaneet jo suureksi hämmästyksekseni helpottaa, enää niitä ei tule levossa niin paljoa, mutta liikkuessa kylläkin. Olimme muutama päivä sitten pelaamassa frisbeegolfia ja kyllähän sitä tarvitsi aika monta levähdystaukoa metsässä rämmiskelyn takia. Tällä kertaa kuitenkin pystyin pelaamaan loppuun asti, aikaa pelaamisen meni kylläkin melkein kolme tuntia, mutta onneksi ei ollut minnekään kiire. :D Selkäkivut puolestaan jatkuvat edelleen samanlaisina, niissä ei juuri helpotusta näy. Vatsa alkaa painaa jo sen verran, että myös yläselkä kipeytyy helposti. Onneksi ei ole enää pitkä aika että pääsee raskausoireista ja saa pienen vauvan syliin.

Vauvan liikkeet ovat tulleet todella voimakkaiksi ja Pöppiäinen ei ehdi juurikaan olla paikoillaan, vaan liikuskelee paljon kellon ympäri. Kyllä huomaa että alkaa elintila käymään vähän ahtaaksi kun vatsassa aina on iso kohouma jossakin kohtaa. Ei ainakaan tarvitse huolestua, että vauvalla olisi jokin huonosti liikkumattomuuden puolesta.

Neuvolassa tuli käytyä myös viime viikolla ja vauvan todettiin olevan todennäköisesti edelleen pää alaspäin, valmiina sukeltamaan. Seuraava ultra ja neuvola meneekin lääkärin loman vuoksi aika lähelle laskettua aikaa, nimittäin 3vk ennen. Saa nähdä tuleeko mitään ultraa enää. Viime ultrasta onkin aikaa jo 3kk, joten vauvan koosta ei ole minkään näköistä käsitystä, silloin hänen sen hetkinen painoarvionsa oli 380g. :D

Sairaalakassin pakkaaminenkin on jo ajankohtaista, koskaan ei tiedä milloin tulee lähtö sairaalaan. Toivottavasti en tällä kertaa tarvitse niin paljoa tavaraa mukaan kun toinen lapsi jo kyseessä, toivon siis että pääsen mahdollisesti jo seuraavana päivänä vauvan kanssa kotiin. Koskaan ei kuitenkaan voi tietää mitä tulemaan pitää, joten kassi vaan on pakattava. Sanoin jo miehellekin ettei saa enää päästää auton tankkia tyhjäksi, ettei ensimmäisenä tarvitse lähteä tankkaamaan autoa kun pitäisi lähteä synnyttämään. :D

Itselleni pakkaan mukaan vaihtovaatteita, hygieniatuotteita (dödö, hammasharja, pari kasvovoidetta), harjan ja ponnarin, tabletin ja laturin, liivinsuojia ja kirjan. Tekemistä on aina hyvä olla, jos sairaalassa joutuukin jostain syystä viettämään useita päiviä, vauva ei kuitenkaan ole hereillä 24/7, eikä sairaalassa itsessään ole kyllä ainakaan itselleni minkäänlaista puuhaa. Meikkejä en itse ota ollenkaan mukaan, mulle ei ole tärkeää näyttää miltään muulta kuin juuri synnyttäneeltä rähjäroopelta sairaalassa, voi olla että mieli kuitenkin muuttuu, olenhan nainen. :D Lisäksi mukaan tulee ne perus jutut, joita laukussa aina kannan mukanani, kuten kukkaro ja puhelin. Kameraa en ajatellut ottaa tällä kertaa ollenkaan mukaan, koska puhelimessa on niin hyvä kamera ja mies voi tarvittaessa ottaa sen mukaansa jollakin käynnillään.

Vauvaa varten puolestaan pakkaan muutamia vaatteita, viimeksi en ottanut kuin kotiinpaluu vaatteet mukaan, vaikka sairaalassa olisi saanut vauvalle laittaa omatkin vaatteet päälle. Nyt päätin ottaa mukaan muutamat ylimääräisetkin, varsinkin kun ei ole minkäänlaista tietoa minkä kokoinen tuleva prinsessa on. Neuvolakortti on myös tärkeää olla mukana, mutta sekin on kulkenut laukussani koko raskauden ajan, joten en sitäkään sairaalakassiin pakkaa. Viimeksi emme ottaneet lainkaan tutteja mukaan, mutta niitä olisi kyllä tarvittu. Tyttömme ei olisi mitään muuta tehnyt kuin ollut tississä kiinni 24/7, koska imemisen tarve oli niin suuri, vaikkei ruoka olisikaan maistunut. Kaikki yöt meni siis valvoessa, otin opikseni viime kerrasta ja varmuudeksi pakkaan myös keitetyt tutit tällä kertaa mukaan. Sairaalasta saa vaippoja sun muita vauvatarvikkeita, joita sairaalassaoloaikana vauva tarvitsee, joten mitään sellaisia en ota mukaan.

Mitä te olette sairaalakassiin pakanneet? Onko tullut otettua jotain, joka onkin osoittautunut turhaksi tai onko laukusta unohtunut jotain tarpeellista?

Valokuvailua: Maisemat

Lapsen suusta

Kyllä välillä miettii, mistä lapsi keksii kaiken mitä suustaan päästelee ja kun se vielä tulee niin aidosti. Tytöllämme on myös kova huoli vanhemmistaan ja muistuttaakin aina myös postia hakiessamme olevaan varovaisia. :D On tullut vastaan tilanteita jotka on hellyyttäneet, naurattaneet ja tilanteita jotka on sillä hetkellä kaikkea muuta kuin naurattanut (ja nämä usein sattuvat kaupassa). Tässä niistä muutama.

Kassalla ollessamme taaksemme tuli joku tuntematon täti. Tyttömme on aina ollut todella sosiaalinen, eikä pelkää lainkaan jutella vieraiden ihmisten kanssa. Siinä hän sitten aloitti keskustelun tädin kanssa ja tokaisi sitten "sulla on iso nenä". Onneksi täti ei ottanut pahakseen.

Tyttö laittoi eräänä aamuna t-paitaa päällensä, ja yritti pistää päätään hihasta. Suoritus ei tietenkään onnistunut, jolloin tyttö alkoi itkeä hillittömästi että miksi hänellä on niin iso pää. Voi reppanaa.

Tyttö rakastaa yli kaiken prinsessoja ja katsookin usein kanssani telkkarista tulevaa Unelmahäät -ohjelmaa. Kerran hän alkoi suunnitella kuinka menisi äidin kanssa naimisiin, meillä molemmilla olisi kuulemma kauniit mekot ja hienot kukat. Suruhan siinä tuli kun menin sanomaan ettemme voi mennä naimisiin. Tyytyi kuitenkin vastaukseen että saisi mennä aikanaan naimisiin ihmisen kanssa jota rakastaa ja joka rakastaa häntä.

Yhtenä lukuisista kerroista kun makasin sohvalla vatsakivuissani, tyttö tuli silittelemään mahaani ja sanoi "ei hätää äiti, iskä tulee korjaamaan sinun mahan". Lapset osaavat olla kyllä niin hellyyttäviä, äidin mielessä taisi käydä ajatus että iskä nämä kivut on aiheuttanutkin. :D

Myös haaveilu on myös lapsen mielestä kivaa. Juttelimme mieheni kanssa jos joskus muuttaisimme pois nykyiseltä paikkakunnalta, niin mihin muuttaisimme ja miksi. Tyttö kuunteli korva tarkkana ja kertoi muuttavansa isona tyttönä puuhun asumaan ja kiipeäisi sinne portaita pitkin, iskä kuulemma saisi rakentaa ja toteuttaa nämä pienen tytön haaveet. :D

Meillä on nyt myös alettu enemmän kiinnostua ihmisen anatomiasta, jonka seurauksena pimpit ja tissit kuuluvat tytön lähes jokapäiväiseen sanavarastoon. Ei siinä mitään, hyvä kun on kiinnostunut, mutta välillä saa hävetä kaupassa kun tyttö kailottaa äitin pimppi sitä ja tätä, äitin tissit sitä ja tätä.. Yritä siinä sitten jatkaa ostoksia kaikessa rauhassa kun iäkkäämmät silmäparit katsovat paheksuvasti. :D

Onko teidän lastenne suusta kuulunut jotain huvittavaa tai ei niin huvittavaa?

33 kysymystä - mies vastaa

Monessa blogissa on pyörinyt tämä haaste, jossa esitetään omalle kumppanille 33 kysymystä ja kirjoitetaan tänne vastaukset. "Nää on taas jotain ihan hömpänpömppä juttuja" kuului ensimmäisenä miehen suusta.


1. Mitä oikeasti ajattelit minusta ensitreffeillämme? Mukava ja hiljainen, sillon ku olit vielä hiljainen.

2. Nauranko vitseille, mitä en oikeasti tajua? Et.
3. Pidänkö halailusta? Pidät.
4. Haluanko pienet vai isot häät? Isot, se on vähän sellanen fifty-fifty juttu, ehkä kuitenkin pienet?
5. Olenko koskaan rikkonut lakia? Olet, ajat aina ylinopeutta.
6. Millainen on voileipäni? Mitä?? Juusto, salaatti, tomaatti, joskus persilijaa, harvemmin makkaraa.
7. Millaista musiikkia kuuntelen? Örinä metallia. Aika paljon laidasta laitaan, Slipknot on lempimusiikkia ja se on örinämusiikkia.
8. Mitä pelkään? Hämähäkkejä, punkkeja (en pelkää punkkeja :D).
9. Kestänkö stressiä? Kestät tiettyyn pisteeseen asti.
10. Oudoin tapani? (Syvä hiljaisuus..) Nilkkojen naksuttelu on ällöttävää, maiskuttelu on ärsyttävää, et sä tee mitään outoa, tai sit en oo vaan huomannut sitä.

11. Mihin työhön et missään nimessä laittaisi minua? Roskakuskiksi.
12. Jos saisin viettää päivän jonkun kuuluisan, elävän, kuolleen tai ihan kenen kanssa tahansa, kuka se olisi? Slipknotin laulaja, en muista nimeä (Corey Taylor, ihan hyvä vaihtoehto).
13. Voittaisin lotossa, mitä tekisin rahoilla? Lähdettäisiin kiertämään maapalloa.
14. Mikä väri vastaisi persoonaani ja miksi? Punainen, pippurinen ja tulinen.
15. Mikä minua ärsyttää eniten muissa ihmisissä? Turhasta kiukuttelu.
16. Mikä on suosikki roskaruokani? Pizza.
17. Rumin vaatteeni mistä minä pidän, mutta sinä et? Nyt en kyllä tiiä.
18. Mikä oli viimeisin tekstiviesti minkä lähetin sinulle? Kysyit pidänkö vk33 isyyslomaa.
19. Kun olen kipeä, haluanko että minua hoidetaan? Haluat, aina pitää jotain tuoda.
20. Kun riitelemme, miten käyttäydyn? Meet ulos tai makkariin kiukuttelemaan (niin joskus kuusi vuotta sitten :D).

21. Menemme ravintolaan, mitä tilaan? Jotain muuta ku grillipihviä. Jotain erilaista eikä niin normaalia.
22. Minkä asian äärellä voisin viettää tuntikausia? Temptation island.
23. Mikä saa minut todella vihastumaan? Jos joku epäilee ettet oo tehnyt jotain mitä oot oikeesti tehnyt.
24. Entäs piristymään? Joku ihan normi arkiasia.
25. Millainen olen vaimona? En tiiä vielä.
26. Kumpi sanoi ensin “rakastan sinua” ja missä se tapahtui? Minä sanoin ku oltiin teidän luona (se olin kyllä minä :D).
27. Mitä teen heti ekana aamulla? Laitat vaatteet päälle ja meet vessaan.
28. Millaisia vaatteita käytän kotona? Sellaisia mitkä on mukavat päällä.
29. Mitä kotiaskaretta en osaa hoitaa? Kyllä sä osaat täällä kaiken tehdä.
30. Kumpi määrää kaapin paikan? Loppupeleissä sä.
31. Mikä on paras luonteenpiirteeni? Iloisuus.
32. Entä paras piirre ulkoisesti? Silmät.
33. Ihanin yhteinen muisto? Lapsen syntymä, kihlaus olis voinu olla vähän romanttisempi mutta oli sekin ihan ihana (katoin telkkarista jääkiekkoa).

Reissuhaaveita koko perheen voimin

Matkakuume on jälleen kerran iskenyt, tai oikeastaan se ei ole PUolan reissun jälkeen ollut oikein poiskaan. Kävimme siis viime kesänä Gdanskissa ja se oli samalla mun ja miehen eka ulkomaanmatka ja lisää pitäisi päästä näkemään. On monia paikkoja, joissa haluaisin käydä ihan koko perheen voimin, mutta myös niitä paikkoja joissa olisi kiva käydä ihan vaan kaksistaan.

Itseä vähän arveluttaa miten reissu 3v villin tytön kanssa mahtaisi sujua, tyttö kun ei vierasta tai pelkää mitään niin miten sujuu lentomatka? Miten yleensäkkin koko lomareissu? Tuleeko matkasta vain harmaita hiuksia vai tuntuuko se myös lomalta? Kokeilemalla se tietenkin selviää. Olen ajatellut muutamia maita ja niistä yhden kaupungin, joissa olisi kiva päästä käymään ja lapsellekin olisi siellä tehtävää ja nähtävää.

Ruotsi: Tukholma

Kuva: Pixabay

Ruotsi ei taivu multa, eikä sen puolen mieheltänikään, mutta eiköhän sielläkin ihan englannilla toimeen tule. Tukholmassa tuntuu olevan lapsille paljon kaikkea, missä myös aikuisetkin viihtyvät.

Ensimmäisenä Junibackenin satumaailma, jossa pääsee tutustumaan Atrid Lindgrenin satuihin, tuttujen hahmojen ja ympäristöjen kera.
Tukholmassa sijaitsee myös Skansenin eläintarha, jossa pääsee tutustumaan pohjoismaiden eläimistöön, kuten susiin ja karhuihin. Samoja eläimiä löytyy kuitenkin myös Suomen eläintarhoista, joten kyseinen paikka ei ole aivan välttämätön, toki siellä riittää joka tapauksessa lapselle katsomista ja ihmettelemistä.
Myös trooppinen perhostalo Fjärilshuset ja sen yhteydessä oleva merimaailma Ocean kiinnostaisivat meidän neitiä aivan 100% varmasti, ja myös ainakin äitiä.


Saksa: Berliini

Kuva: Pixabay

Saksaa olen koulussa opiskellut viisi vuotta, mutta eipä kielestä jäänyt pitkälti mitään muuta päähän kuin "Du bist ein schwein" ja "Das auto ist weg", mutta niistä lausahduksista ei taitaisi olla matkalla mitään hyötyä. :D

Saksassa on lukemani mukaan paljon eläintarhoja ja akvaariomaailmakin löytyy, ja nämä löytyvät myös Berliinistä.
Mauerpark voisi olla myös käymisen arvoinen paikka sunnuntaisin, jolloin siellä järjestetään kirppari. Sieltä voi tulla eteen vaikka ja mitä mielenkiintoista, myös lapselle.
Myös puistoja löytyy jokalähtöön, joten tytölle riittäisi varmasti joka päiväksi jotakin matkan aikana.


Kreikka: Kreeta

Kuva: Pixabay

Myös pieni aurinkoloma voisi olla joskus paikallaan ja Kreikka vaikuttaisi ihan hyvältä vaihtoehdolta kyllä siihen hommaan. Täytyy myöntää etten ole sen paremmin perehtynyt mitä erilaisia nähtävyyksiä Kreetalla on, mitkä voisi lasta kiinnostaa, mutta jo pelkkä aurinkoranta saisi meidän tytön pään pyörälle ja varmasti saisi aikansa sielläkin hienosti kulumaan.

Tässä nyt kolme maata ja kaupunkia, jotka olen ensimmäisenä listannut muistiin, muitakin on vielä listattuna, mutta postailen niitä joskus myöhemmin.

Jos joku on käynyt joissain näistä paikoista niin vinkkejä ja käyntikohteita niissä saa suositella, josko sitä joskus tulisi varattua matka koko perheelle.

Leluelämää

Lelut ovat lapsen kehitykselle tärkeitä, mutta milloin leluja alkaa olla jo liikaa? Meillä on siskoni kanssa ollut lapsena paljon leluja, siis paljon. Molemmilla meillä oli isot omat huoneet, joissa molemmissa oli isot vaatehuoneet ja ne tietty täynnä leluja. Itse pidän myös tärkeänä että lapsellani on paljon erilaisia leluja, joiden parissa viihtyy ja saa käyttää omaa mielikuvitustaan leikeissä. Tyttö on alkanut nyt viihtyä enemmän leikeissä myös yksin ja luo hienosti jo omia tarinoita leikeissään, mutta tietenkin kaipaa myös aikuisen läsnäoloa leikeissä.

Meillä on tytöllä oma iso lelukaappi, jossa kaikki lelut pidetään omissa kopissaan ja pysyvät näin järjestyksessä, Barbiet yhdessä, eläimet toisessa, keittiötarvikkeet kolmannessa jne. Pyrimme myös siihen, että lapsi kerää itse tai yhdessä aikuisen kanssa lelut pois illalla ennen nukkumaanmenoa ja aamulla saa aloittaa taas uudet leikit haluamillaan leluilla.

Tällä hetkellä leikeissä loistavat enimmäkseen Barbiet, joiden vaatteita on kiva vaihdella ja hiuksia harjailla. Myös eläimet ovat olleet viime aikoina kovassa huudossa ja niidenkin kanssa puuhaillessa kuluu tovi jos toinenkin. Kolmantena tulevat Sylvanian families lelut, joiden kanssa osaa jo hienosti leikkiä. Pienet osat tahtovat välillä kulkeutua pois omasta huoneesta, mutta muuten leikit ovat pitkälti omassa huoneessa. Kotileikit saavat myös ajan kulumaan hyvin, lapsi tykkää kokkailla iskälle, äitille ja eläimille kaikkea maan ja taivaan väliltä, välillä järjestetään myös unikavereille kekkereitä.

Lapsen lelukaappiin mahtuu siis vaikka ja mitä leluja ja lisää tulee osteltua silloin tällöin, lähinnä kirppareilta. Myös luovempia leluja löytyy kaapista, kuten palikoita ja duploja, mutta niiden parissa ei enää vietä samalla tavalla aikaa kuin ennen. Vielä vähän aikaa sitten rakentelimme jokapäivä yhdessä isoja torneja legoista ja palikoista, mutta sitten alkoi kiinnostaa muunlaiset lelut, mikä on myös ihan hyvä asia.

Miten sitten vältetään lapsen kyllästyminen leluihin? Vaihtelemme välillä lelulaatikoiden paikkoja ja laitamme pitkään leikeistä pois olleita lelulaatikoita niiden lelulaatikoiden tilalle, jotka eivät enää niin kiinnosta ja nostamme toiset laatikot ylemmille hyllyille odottamaan seuraavaa vaihtoa. Sitten lapsi innostuu taas "uusista" leluista ja näin mielenkiinto pysyy yllä vanhempienkin lelujen kohdalla. Toisinaan myymme myös vanhempia tai ei niin pidettyjä leluja pois, kun niitä uusia tulee aina joululahjaksi, synttärilahjaksi tai sitten ihan vaan muuten osteltua, myyminen tapahtuu tietenkin lapsen kanssa yhteistuumin.

Lapsen kanssa: Pääsiäisvalmisteluja

Meillä on ryhdytty pääsiäisvalmisteluihin jo viime viikolla, kun kylvimme koko perheen voimin pääsiäisruohoa ja ostimme Tokmannilta narsisseja koristamaan keittiötä. Viime vuonna meidän pääsiäisruohot taisivat olla vasta itämisvaiheessa kun Pääsiäinen koitti, joten tänä vuonna ollaan ainakin ajoissa!

Tyttö tykkäsi yli kaiken kun sai kylvää Pääsiäisruohoa, katseltiin yhdessä netistä kuvia, millaiseksi se ruoho lopulta kasvaa ja sekös lisäsi intoa entisestään. Hienosti ne mullat ja siemenet, sekä pienet tiputkin aseteltiin alustoilleen. Nyt itse taas muistaa, ettei aina tarvitse keksiä mitään ihmeellistä ja erikoista, mitä voi yhdessä lapsen kanssa puuhailla. Suuri asia lapselle voi olla itselle niinkin perusasia kuin pääsiäisruohon kylväminen, lapset ovat kuitenkin niin vähän aikaa pieniä, että pitää muistaa ottaa kaikki ilo irti lapsuudesta. Oma arki on kuitenkin lapseni lapsuus ja haluan luoda meille paljon yhteisiä kivoja muistoja. Myös pienet hetket ovat tärkeitä.

Itse tykkään Pääsiäisestä, kun talven jäljiltä alkaa ilmestyä kauppoihin ja kotiin keltaisia ja vihreitä sävyjä, tietää että nyt se kesä oikeasti on tulossa. Valitettavasti olen pitkälti joka vuosi Pääsiäisen töissä, tänä vuonna saan kuitenkin viettää sen perheeni kanssa. Ainoa miinus on, että näillä näkymin mies on vuorostaan Pääsiäisenä töissä, sentään aamuvuoroissa.

Perhekerho

Aloitimme tytön kanssa seurakunnan perhekerhon tällä viikolla. Kerho on ilmainen ja sinne saa vapaasti mennä, ilman ilmoittautumisia. Itseä vähän jännitti mennä sinne uutena, mutta mikä tärkeintä: tyttö oli aivan innoissaan kun sai uusia kavereita. Nyt kun päiväkotiinkaan ei mennä ainakaan seuraavaan vuoteen, on hyvä että saa leikkiä ja puuhastella toisten lasten kanssa. Meidän tyttö on muutenkin niin sosiaalinen tapaus, että kaipaakin jo muiden lasten seuraa, alkaa varmaan jo tympiä olla äidin kanssa 24/7.

Ihan turhaan kyllä jännitin sinne menemistä, vastaanotto oli todella hyvä ja oli kuin olisin käynyt siellä jo enemmänkin. Päivän teemana oli pääsiäisaskartelu ja askarreltiin yhdessä tytön kanssa virpomisoksia, loppujenlopuksi äiti joutui ne kyllä viimeistelemään kun tytöllä oli kaikkea muuta puuhaa niin paljon, kävi ilmoittamassa mikä sulka tulee minnekin ja hiukan kääri piipunrassia oksiin ja taas mentiin. :D

Raskauskuulumisia

Nyt ollaan jo rv31, vahvasti voiton puolella siis. Vielä olisi muutama viikko laskettuun aikaan ennen kuin näemme uuden tulokkaamme. Raskausaika on mennyt hitaasti, siis todella hitaasti. Suurin syy on jokapäiväiset kivut, joiden takia jouduin jäämään pois töistä todella aikaisin, eikä kotona pysty aina tekemään oikeasti yhtään mitään. Välillä jo pelkkä postin hakeminen tuntuu ylitsepääsemättömältä ja tuo mukanaan kovia vatsakipuja ja supisteluja. Yritimme tuossa yksi päivä jatkaa taas harrastuksemme frisbeegolfin parissa, mutta eihän siitä mun pelaamisesta tullut mitään kun kolmannen väylän jälkeen maha huusi hoosiannaa ja piti tovi huilailla, sen jälkeen pysähdyinkin tuon tuosta huilailemaan tytön kanssa, kun muut jatkoivat pelaamista. Kokeilen siis kesällä uudelleen.

Maha-asukki eli Pöppiäinen, kuten me häntä kutsumme on kova potkimaan ja liikuskelemaan. Kaveri liikkuu paljon enemmän kuin esikoisemme, välillä tuntuu ettei hän ole hetkeäkään paikoillaan. :D

Yhdeksi suureksi ongelmaksi on muodostunut äitiysvaatteet, en ymmärrä miksi ne kaikki on suunniteltu niin jumalattoman pieniksi vatsan kohdalta, oikeesti. Tämänhetkinen vaatevalikoimani on todella suppea, kun kaikki paidat ovat päälläni napapaitoja, kun äitiysvaatteille ei ole laitettu ollenkaan pituutta tai sitten ne kirisävät vatsasta niin paljon että aiheuttaa lisää vatsakipuja. Tulisi jo kesä ja lämmin niin ei tarvitsisi laittaa kuin mekko päälle ja menoksi.

Valokuvailua: Villieläimet

Valokuvaaminen on ollut jo pitkään lähellä sydäntäni, varsinkin luonnon ja sen eläimistön kuvaaminen. Kamera tulee otettua mukaan lähes kaikkialle ja uusi puhelinkin piti hommata paremman kameran takia. Kuvaan siis ihan vaan omaksi ilokseni, ilman mitään sen suurempia paineita kuvien täydellisyydestä.

30 kysymystä

Lueskelen satunnaisesti paljon blogeja, tällä hetkellä en seuraa aktiivisesti mitään tiettyä blogia. Monessa blogissa olen nähnyt 30 kysymystä -haasteen, johon päätin osallistua oma-alotteisesti. Tykkään täytellä tämänkaltaisia haasteita ja mua saa vapaasti haastaa jos löytää jonkun kivan haasteen. Blogi on vielä niin tuore, että mahdolliset lukijat saavat tästä varmasti paljon uutta irti.

Avioliittoja? En ole naimisissa.
Kihloissa? Kihloissa olen ollut vuodesta 2010. Menimme kihloihin kun olimme olleet yhdessä vuoden, tänä vuonna tulee seurustelusta kuluneeksi siis jo kymmenen vuotta!
Lapsia? Odotan tällä hetkellä toista lastamme, jonka on määrä syntyä kesäkuussa. Ensimmäisen lapsen olen saanut vuonna 2016.
Lemmikkejä? Kaksi koiraa, kissa, kani ja leopardigekko. Haaveissa on ainakin kolmas koira ja toinen kissa.
Leikkauksia? Umpisuolileikkaus muistaakseni vuonna 2012.
Tatuointeja? Yhteensä 6. Toisessa pohkeessa langennut enkeli ja toisessa Leijonakuningas, jossa esikoisen syntymäaika. Toisessa lapaluussa susi ja toisessa feenikslintu. Vasemmassa olkavarressa susi ja kukkia, sekä vasemmassa ranteessa infinity symboli, joka on meidän "pariskunta tatuointi". Ensimmäisen olen ottanut vuonna 2010 kun täytin 18 ja niitä on pikku hiljaa tullut otettua lisää. Suunnitelmissa olisi vielä vaikka ja mitä.
Lävistyksiä? Korvissa 5 ihan normaalia, sekä industrial ja tragus. Kielikorun haluaisin myös ottaa uudelleen kun edellinen meni umpeen umpparileikkauksessa.
Muuttoja? Olen muuttanut vain pari kertaa, ensin muutin lapsuudenkodistani kerrostaloon kun muutimme miehen kanssa yhteen, sen jälkeen muutto ostamaamme omakotitaloon.
Ottanut lopputilin? Olen ottanut kerran loparit, kun entinen työpaikkani oli menossa kiinni ja löysin ennen sulkemista uuden vakipaikan muualta.
Ollut saaressa? Joskus mentiin vanhempieni veneellä tekemään pieniä retkiä lähisaaristoon ja ollaan taidettu miehen kanssa käydä kerran tai kaksi jossain saaressa.
Autosi? Vuoden 2005 Volkswagen Golf, joka kaipaa kipeästi vaihtoa uudempaan.
Ollut lentokoneessa? Olen tähän mennessä ollut vain kerran lentokoneessa kun reissasimme Gdanskiin.
Onko joku itkenyt vuoksesi? On itkenyt, eikä välttämättä aina niin hyvässä.
Ollut rakastunut? Olen tällä hetkellä.
Ollut ambulanssissa? Olen ollut ampparin kyydissä kun ajoin kolarin, odotin tuolloin esikoistamme.
Luistellut? Olen viimeksi luistellut about kymmenen vuotta sitten. Meinasin talvella luistella yhdessä lapsemme kanssa, mutta mies ei luottanut luistelutaitoihini ja sanoi että on parempi kokeilla kun en ole raskaana. :D
Surffannut? En ole, eikä siitä kyllä varmaan tulisikaan mitään. En näe itseäni surffimimminä, eikä varmaan kukaan muukaan.
Ollut risteilyllä? Olen ollut Siljalla ja Vikingillä useita kertoja, kerran myös Tallinnan laivalla. Kävimme joskus perheemme kanssa paljonkin risteilyillä kun olimme siskoni kanssa pieniä. Muistan kun jokaisella reissulla ostimme Twister mehujäät, joita maiskuttelimme ja katselimme ikkunasta maisemia ja muita veneitä/laivoja ja odotimme näkevämme delfiinejä. :D
Ajanut moottoripyörällä? En ole ajanut, mutta teininä olin kyllä kyydissä ja tietty ilman kypärää..
Ratsastanut hevosella? Olen, mutta siitä on jo aikaa. Olisi kyllä kiva aloittaa ratsastus.
Lähes kuollut? Olisin kuollut, jos en olisi käyttänyt kolarissa turvavyötä, oli se sen verran raju. Mutta kuolemaisillani en ole ollut.
Ollut sairaalassa? Olen ollut muutamia päiviä kerrallaan, umpparileikkauksessa ja esikoisen synnyttyä.
Suosikkihedelmä? Nyt raskauden aikana yhdeksi ehdottomaksi lempparikseni on noussut passion, myös kiivi ja klementiini on namnam.
Aamu vai Ilta? Olen enemmän iltaihminen, aamulla menee niin kauan että saa itsensä heräteltyä uuteen päivään.
Lempiväri? Ei mulla ole varsinaista lempiväriä, mutta mustasta tykkään, tai punaisesta. Jos vaatteiden enemmistöväri voittaa niin silloin se taitaa olla musta.
Viimeisin puhelu? Siskoni kanssa.
Viimeisin viesti? Mieheltäni, joka laittoi ekan viestin 30min sen jälkeen kun oli lähtenyt kotoa. :'D
Kahvi vai tee? Kahvia en juo ollenkaan, eikä teekään kuulu omiin ykkösjuomiin, mutta noista kahdesta valittaessa tee.
Kissa vai koira? Meiltä löytyy molemmat, mutta jos pakko on valita niin kai olen enemmän koiraihminen.
Paras vuodenaika? Ehdottomasti kesä, en tykkää yhtään talvesta tai ylipäätään kylmästä. Mieheni haaveilee jenkkeihin muutosta ja yrittää houkutella muakin innostumaan asiasta ehdottamalla sieltä paikkoja joissa on aina lämmin. :D

Lapsen kanssa: Sea life ja Tropicario

Kävimme muutama viikko sitten koko perheen voimin Helsingissä Sea lifessa ja Tropicariossa. Tyttö pitää paljon kaloista ja on kiinnostunut käärmeistäkin (hui), joten nähtävyydet oli helppo valita kun muuten ollaan kierretty parissa ihan normaalissa eläintarhassa.

Sea life

Sea lifessa pääsee tutustumaan merenalaiseen maailmaan ja katselemaan kauniita kaloja, meduusoja, haita jne. Paikka ei ole mikään kovin suuri, mutta siellä saa kuitenkin hyvin ajan kulumaan, jos vaan on kiinostunut merenalaisesta maailmasta. Meidän tytöllä oli sen verran kiire koko ajan akvaariosta toiseen, ettei kiertämisessä mennyt kovinkaan kauaa kun sinkoiltiin sinne tänne. :D Eniten aikaa hän halusi viettää haialtaalla, jossa oli akvaarion ali menevä tunneli ja pääsi katsomaan kun pienet hait uivat aivan pään yläpuolella.

Maaliskuussa oli juuri menossa Jawsome sharks -tapahtuma, jossa lapsi pääsi etsimään altaista haiputkia ja kun oli löytänyt kaikki sai muistoksi onnistumisesta tarran ja diplomin. Sea lifen nettisivujen mukaan tapahtumaan sisältyi myös muuta puuhaa lapsille, joita ei kuitenkaan ollut juuri käyntihetkellämme.

Ollaan mieheni kanssa käyty täällä kerran aikaisemmin, muistaakseni seurustelumme ensimmäisenä vuonna, joten siitä on vierähtänyt jo tovi, mutta paikka ei ole muuttunut vaikka vuosia on kulunutkin. Oli omasta mielestänikin mielenkiintoista käydä täällä taas pitkästä aikaa.

Tropicario

Tropicario on yksi omista lempparikohteista Helsingissä. Siellä pääsee tutustumaan kaikenlaisiin käärmeisiin, on pieniä ja suuria. Myös muutamia liskoja ja hämähäkkejä löytyy, sekä kaimaani, alligaattori ja yksi lintu jota en juuri nyt muista.

Ollaan miehen kanssa käyty täällä monta kertaa yhteisen taipaleemme aikana, enkä vieläkään ole siihen paikkaan kyllästynyt. Käärmeitä on ihan kiva katsella ja ihmetellä, nimenomaan lasin takaa. Varsinkin kun kyseessä ei ole mitään ihan perus käärmeitä.

Tyttö nautti kyllä silmittömästi vierailusta matelijatalossa, eikä pelännyt käärmeitä tippaakaan. Sen sijaan paikassa olevaa lintua kyllä pelkäsi, kun lintu koputti nokallaan lasiin. :D Alligaattorin nähdessään oli vahvasti sitä mieltä että menee ratsastamaan sen kanssa, vanhemmat olivat vähän toista mieltä, jos pitäydytään kuitenkin hepoissa. Kovasti vierailun jälkeen muistuttelimme tyttöä, ettei käärmeisiin kuitenkaan mennä koskaan koskemaan tai muutenkaan lähestytä, jos sellaisen näkee.

Suosittelen kyllä käyntiä kyseisessä paikassa, mikäli ei ole siellä ennen käynyt ja mielenkiinto heräsi. On käymisen arvoinen paikka.

Mitkä on teidän lemppari nähtävyyksiänne joissa olette perheenne kanssa käyneet?

Voihan oksennustauti

Ollaan päästy meidän perheessä todella vähällä sairastelulla esikoisen syntymän jälkeen, kuumetta ja flunssaa lukuunottamatta. Nyt se sitten iski meillekkin, nimittäin oksennustauti. Heräsin yöllä kun lapsi itkee huoneessaan hysteerisesti, siinä kaikenmaailman kauhukuvat kävi mielessä ja yksi mieleenjuolahtanut asia oli ettei vaan olisi... no olihan se, oksennusta lapsen huone täynnä, voi ei. Lapsi oli tietenkin ihan hysteerinen kun ei vauvaiän pulauttelujen jälkeen ole oksentanut kuin viimeksi about kaksi vuotta sitten kun oli vatsataudissa.

Vatsatautia on ollut nyt täälläpäin todella paljon liikkeellä ja ilmeisesti vähän jokapuolella Suomea, eikä me tällä kertaa vältytty siltä. Siskoni perheellä oli viikko sitten lähes jokainen perheenjäsen tämän kourissa ja ilmeisesti tarttui nyt meidänkin lapseen kun kävimme viikonloppuna heidän luonaan. Viime yö vietettiin siis lakanoita ja hiuksia pesten, sekä lattioita luuttuen. Onneksi tyttö on jo sen ikäinen että ehtisi muutaman kerran vessaan asti ilman lisävahinkoja. Nyt odotetaan milloin se iskee meihin.

Täytyy taas ihmetellä miten lapsissa riittää virtaa, vaikka tytön yö meni yrjöten, niin lapsi oli todella virkeä aamulla ja jaksoi puoleenpäivään asti touhuta ihan normaaliin tapaan, vasta silloin tarvitsi päikkärit. Äiti puolestaan on aivan rättiväsynyt kun en saanut nukuttua kuin 2 x 2 tuntia yön aikana ja raskaus vie tällä hetkellä muutenkin mehut koko kropasta. Ruoka tytölle ei juurikaan maistu, ja juotavaksi sai nyt spesiaalisti muumilimpparia muiden juomien ohella. Yön jälkeen on tavarat pysyneet sisällä, toivotaan että se meni näin pienellä ohi, eikä tarvitse tätä tautia lapsella enää hetkeen nähdä.

Kyllä taas tuli niin haikea olo, kun lapsen oloa ei saa millään konstilla helpotettua, voi vaan pitää sylissä ja lohduttaa "kyllä se tästä, se menee pian ohi".