maanantai 17. kesäkuuta 2019

Ensimmäisen viikon kuulumiset

Vauvan syntymästä on nyt kulunut jo viikko ja nyt on myös eka päivä kun olen yksin kahden lapsen kanssa kotona kun mies meni ekan isyyslomaviikon jälkeen töihin.

Vauva tietenkin nukkuu edelleen todella paljon, joten mitään sen kummoisempaa ei ole tapahtunut. Ruoka maistuu neidille todella hyvin ja maitoa meneekin jo 80-90ml kerrallaan ja tankkauksiakin tulee jopa alle kahden tunnin päästä edellisestä ruokailusta. Hyvä että ruoka maistuu.

Nukkuminen on myös sujunut yöllä todella hyvin, ollaan mekin saatu rauhassa nukkua kun vauva on herännyt kerran tai kaksi yössä, syönyt ja jatkanut taas uniaan. Esikoisen kanssa nukkumiset menivät myös hyvin, toivottavasti jatketaan samaa rataa.


Isosisko on edelleen hyvällä mielillä vauvan suhteen, eikä näytä minkäänlaisia mustasukkaisuuden merkkejä. Varmasti on auttanut kun tyttö on saanut osallistua myös vauvan hoitoon viemällä vaippoja roskikseen, tuomalla vaatteita, pukemalla sukat jne. Esikoinen tykkää paljon makoilla vauvan vieressä, jutella ja lauleskella hänelle, sekä lukea satuja. Toivottavasti arki jatkuu samanlaisena. :)


Ensimmäinen viikko on ollut ihana ja vieratakin on käynyt vauvaa katsomassa, sekä isyysviikon ansioista olemme saaneet tehdä myös juttuja koko perheen voimin, kuten käytyä leikkipuistossa ja ulkona jätskillä.


torstai 13. kesäkuuta 2019

Tervetuloa maailmaan vauva!

Aiemmassa postauksessa kerroin kuinka jouduin jäämään osastolle lapsivesien mentyä, tuolloin ei vielä ollut supistuksia. Supistukset alkoivat la-su välisenä yönä ja voimistuivat ja tihenivät todella nopeasti. Tässä vaiheessa soitin myös isälle, että lähtee tulemaan takaisin sairaalalle, se on menoa nyt. Kun osaston lämpöpussit ja suihku ei auttanut enää oli aika siirtyä synnytyssaliin, ennen siirtoa olin 3cm auki ja siirron jälkeen 6cm.

Synnärillä helpotusta supistuskipuihin toi ilokaasu ja pyysin myöhemmin saada myös spinaalin. Anestesialääkäri yritti useita kertoja laittaa puudutetta, ainakn puolen tunnin ajan, mutta ei onnistunut jostain syystä sen laittamisessa. Sitten kätilö ja lääkäri suosittelivat kohdunkaulanpuudutetta ja päädyttiin kokeilemaan sitä, sitä ei kuitenkaan saatu enää kuin osittain laitettua ja vauvakin päätti tulla maailmaan ennen kuin puudute kunnolla tehosi. Tyttö syntyi 9.6 klo 7.53 rv39+5, mitoilla 3640g ja 51cm.


Eka yö oli todella rauhaton, eikä neiti meinannut millään nukkua. En tiedä johtuiko siitä että oli tosiaan ensimmäinen yö maailmassa, vai siitä että vaistosi ettei äiti oikein tykännyt viettää aikaa sairaalassa. Seuraavana päivänä vauvalla oli lääkärintarkastus, jossa todettiin kaiken olevan kuten pitääkin ja ilmoitin haluavani kotiin ja sinne me myös pääsimme. Seuraavana päivänä kävimme paikallisella lastenlääkärillä tarkastuksessa vauvan kanssa ja edelleen kaikki oli hyvin.


Kotona vauva on ollut huomattavasti rauhallisempi kuin sairaalassa, eikä nukkumisten kanssa ole ollut juurikaan oneglmia, päinvastoin, vauva nukkuu öisin todella hyvin, aivan kuten esikoinenkin aikoinaan. Esikoinen otti vauvan todella hyvin vastaan, eikä ainakaan näin alkuvaiheessa ei ole vielä havaittavissa minkäänlaista mustasukkaisuutta tai muutosta käytöksessä.



lauantai 8. kesäkuuta 2019

Rv 39+4 ja vedet meni

Oli tänään ihan normipäivä, ei supistuksia tai mitään, kunnes kahden aikaan nostin tytön pöntölle ja silloin holahti. Tyttö vain tokaisi ”äiti pissasi”. Esikoisesta piti puhkaista eli en ole ennen luomusti vesiä menettänyt, muutaman kerran miettinyt että huomaanko jos sitä menee ja kyllä sen huomasi. Ensin tuli tytön kommentista semmoinen fiilis että menikö ne vedet nyt oikeesti vai kävikö äidillä vahinko.. :D

Siitä sitten soittamaan miehelle, joka oli 20min sitten lähtenyt töihin että tuleppa takaisin, vedet meni. Sen jälkeen miehen äidille, josko voisi tulla katsomaan esikoista ja lopuksi soitto synnärille, josta käskettiin tietty lähtemään.

Sairaalaan piti jäädä, vaikkei vieläkään ole tullut lainkaan supistuksia, koska matka kodin ja synnärin välillä on tunnin kestävä. Täällä nyt yksikseen istuskelen ja odottelen ihmettä tapahtuvaksi ja toivon että mies ehtii kotoa tänne, mikäli vauva päättäisi tulla maailmaan yöllä. Sydänkäyrät on olleet todella hyvät. Aamulla lääkäri miettii kierrolla pitääkö synnytys käynnistää, jos siihen mennessä ei ole vielä mitään tapahtunut. Toivon todella että synnytys käynnistyisi itsellään, eikä käynnistystä tarvita.

Seuraavaksi kun menen kotiin, lenkin jo kahtena kappaleena ja päästään sylittelemään meidän uutta perheenjäsentä ja näyttämään vauvaa innokkaalle isosiskolle. Ja voi apua kun täällä huoneessa on ainakin 30 astetta lämmintä. :D


tiistai 4. kesäkuuta 2019

Rv 39+0 tule jo!

Nyt ollaan jo viikon päästä lasketussa ajassa, eikä vielä merkkejä synnytyksestä. Alkaa olla jo niin tuskaiset oltavat mahan kanssa, jättiturvotuksista puhumattakaan. Turvotukset ovat isot jo heti sängystä ylös noustessa, mitkään kengät ei mahdu jalkaan, vaan kaikki kiristää ja puristaa. Urheilukelloakin saa usein säätää isommalle jopa kaksi kertaa päivän aikana kun kädetkin turpoavat kuin pullataikina. Torstain +30 helleaaltoa odotellessa, voin jo kuvitella kun raajat turpoaa kuin ilmapallo. Max 3vk enää raskausaikaa jäljellä, onneksi, muuten tulisin hulluksi. :'D

Tänään tuli käytyä myös neuvolassa, toivottavasti viimeistä kertaa tämän raskauden tiimoilta. Verenpaineet oli nyt vähän nousseet, mutta edelleen olivat hyvät. Myös vauvan syke oli hyvä ja voimakas. Vauva on kuulemma vieläkin melko ylhäällä, mutta tulee kuulemma myös holahtaen alas kun on kyseessä jo toinen raskaus.

Vauvan huone on yhtä lipastoa vaille valmis ja kaikki vaatteetkin ovat jo pestynä kaapissa. Hoitopöytä päätettiin jättää nyt ostamatta, ja jos sellaisen tuntuu kuitenkin tarvitsevan niin saahan sen myöhemminkin ostettua. Enää puuttuu vain itse vauva.


Kuvailua: Öttömänkiäiset