Voihan oksennustauti

Ollaan päästy meidän perheessä todella vähällä sairastelulla esikoisen syntymän jälkeen, kuumetta ja flunssaa lukuunottamatta. Nyt se sitten iski meillekkin, nimittäin oksennustauti. Heräsin yöllä kun lapsi itkee huoneessaan hysteerisesti, siinä kaikenmaailman kauhukuvat kävi mielessä ja yksi mieleenjuolahtanut asia oli ettei vaan olisi... no olihan se, oksennusta lapsen huone täynnä, voi ei. Lapsi oli tietenkin ihan hysteerinen kun ei vauvaiän pulauttelujen jälkeen ole oksentanut kuin viimeksi about kaksi vuotta sitten kun oli vatsataudissa.

Vatsatautia on ollut nyt täälläpäin todella paljon liikkeellä ja ilmeisesti vähän jokapuolella Suomea, eikä me tällä kertaa vältytty siltä. Siskoni perheellä oli viikko sitten lähes jokainen perheenjäsen tämän kourissa ja ilmeisesti tarttui nyt meidänkin lapseen kun kävimme viikonloppuna heidän luonaan. Viime yö vietettiin siis lakanoita ja hiuksia pesten, sekä lattioita luuttuen. Onneksi tyttö on jo sen ikäinen että ehtisi muutaman kerran vessaan asti ilman lisävahinkoja. Nyt odotetaan milloin se iskee meihin.

Täytyy taas ihmetellä miten lapsissa riittää virtaa, vaikka tytön yö meni yrjöten, niin lapsi oli todella virkeä aamulla ja jaksoi puoleenpäivään asti touhuta ihan normaaliin tapaan, vasta silloin tarvitsi päikkärit. Äiti puolestaan on aivan rättiväsynyt kun en saanut nukuttua kuin 2 x 2 tuntia yön aikana ja raskaus vie tällä hetkellä muutenkin mehut koko kropasta. Ruoka tytölle ei juurikaan maistu, ja juotavaksi sai nyt spesiaalisti muumilimpparia muiden juomien ohella. Yön jälkeen on tavarat pysyneet sisällä, toivotaan että se meni näin pienellä ohi, eikä tarvitse tätä tautia lapsella enää hetkeen nähdä.

Kyllä taas tuli niin haikea olo, kun lapsen oloa ei saa millään konstilla helpotettua, voi vaan pitää sylissä ja lohduttaa "kyllä se tästä, se menee pian ohi".