Yhdessä lapsen kanssa: lautapelit

Oon itse niin lautapeli ihminen kuin olla ja voi, onneksi myös O on ihastunut lautapeleihin ja yhdessä tuleekin pelailtua paljon.
Lähes kaikki lasten lautapelit ovat ostettu kirppareilta (varsinkin ne joiden pelaamiseen O on vielä liian pieni), vain ihan muutama on löytänyt tiensä meille suoraan kaupasta.

Mikäs onkaan sen kivempaa ajanvietettä kuin lasten kanssa vietetty aika, vaikka sitten pelaamisenkin muodossa?

Tämän hetken lista O:n pitämistä peleistä:

1. Pocahontas noppapeli

Tätä peliä O jaksaa pelata uudelleen ja uudelleen, monta kertaa putkeen. Peli on ihan täysin tuuripeliä ja ehkä siksi se onkin niin kiva peli. Tämä on kirpparilta ostettu, myyty varmaan joskus ysärillä.

Pelin ideana on kerätä oma ruudukko täyteen Pocahontas paloja, joita ruudukossa on yhteensä 25. Paloja kerätään viittä noppaa heittämällä (nopissa hahmojen kuvia numeroiden sijaan), jokaisesta samanlaisesta kuvasta pelaaja saa yhden Pocahontas palan.

Me ollaan vähän itse sovellettu ohjeita ja valitaan etukäteen aina ennen omaa heittovuoroa mitä kuvaa yritetään nopista saada ja heitetään niitä vain kerran, kun oikeasti ne valitaan vasta kun on heittänyt noppia ja niitä saa heittää myös kolme kertaa.






























2. Eye found it

Tämä Disneyn etsimispeli ostettiin Tokmannista 5€:lla kun oli ilmeisesti poistuva tuote. Peli on ihan kiva, tarvitsee vain aika paljon tilaa kun pelilauta on pitkä. O usein pyytääkin että "pelataan äiti taas sitä etsintäpeliä".

Tässä pelissä kaikki pelaajat pelaavat yhdessä, eli erillistä voittajaa ei ole, joko kaikki voittavat tai sitten kaikki häviävät. Tarkoitus olisi päästä Tuhkimon linnaan, ennen kuin kello tulee 12. Jokainen pyörittää vuorollaan valintakiekkoa ja tekee valintakiekon osoittamalla tavalla, joko liikkuu eteenpäin, liikuttaa tornin kelloa tai sitten etsitään pelilaudalta kortin osoittamaa asiaa, kuten vaikka hiiriä (etsimiseen osallistuvat aina kaikki pelaajat). Tässä pelissä joutuu oikeasti itsekin menemään naama kiinni pelilaudassa jotta löytäisi etsittäviä asioita.

3. Mia ja minä

Mia ja minä on ostettu Tokmannista, hintaa tälläkään ei ollut kuin 5€. O on ihan hulluna Mia ja minä sarjaan, jota ollaan katsottu Netflixistä ja tämän pelin nähdessään halusi sen tietty heti.

Pelissä jokainen pelaaja yrittää kerätä omat trumppiksen palat ensimmäisenä nostamalla vuorollaan niin monta palaa kuin noppa näyttää. Vuoro jatkuu niin kauan, kunnes pelaaja haluaa laittaa omat trumppiksen palat pelilaudalleen tai että pelaaja saa nopasta/pelilaudalta Panthean kuvan, jolloin kaikki hänen sen vuoron aikana keräämät trumppiksen palat pitää laittaa takaisin pelilaudalle.

4. Leijonakaarti Domino

Leijonakaarti Dominon O sai 3v lahjaksi ja sitä onkin pelattu sen jälkeen ahkerasti. Kaivaa usein pelikaapista tämän pelin ja alkaa pelailla sitä myös yksin omilla säännöillään.

5. Piikkisiili

Piikkisiili on myös kirpparilta ostettu. Alun perin kerran isän hakiessa O:ta hoidosta, pelasi hän hoitajan kanssa innoissaan tätä peliä ja nähdessämme saman pelin kirpparilla päätimme ostaa sen kotiin.

Pelissä pelaajat heittävät vuorollaan noppaa, joka näyttää joko isoa tai pientä piikkiä. Pelaajat nostavat piikin siilin selästä ja se kummalla on nopan osoittama isoin tai pienin piikki, voittaa. Varsin yksinkertainen ja helppo peli.



































6. Lotto

Nämä lotot ovat omankin lapsuuteni lempparipelejä ja näitä piti tietenkin olla kotona enemmän kuin yksi, kuten taitaa olla meilläkin. Näitä löytyy kaupoista jos jonkinlaisia, mutta me ollaan kaikki omamme ostettu kirpparilta.

7. Viidakkoseikkailu

Joulupukki toi Viidakkoseikkailu -pelin O:lle. Tämä on vähän samantyyppinen kuin Eye found it -peli, mutta tässä pelissä pelaajat pelaavat toisiaan vastaan, eikä pelissä tehdä muuta kuin etsitään kuvien osoittamia asioita. Pelilauta on kaksipuolinen, toisella puolella ei ole etsittävien tavaroiden lisäksi juuri mitään, kun taas toisella puolella hommaa on vaikeutettu lisäämällä etsittävät viidakon sekaan. Tämä peli on ollut ahkerassa käytössä Joulun jälkeen.

8. Muistipelit

Tämä on myös oman lapsuuteni ykkönen, muistipeli. Näitä meillä on myös monia erilaisia, on Leijonakuningasta, eläimiä, balettitanssijoita ja mitä kaikkea. Myös O pitää paljon muistipeleistä ja onkin siinä todella hyvä, kunhan vaan malttaa keskittyä kunnolla.

9. Leijonakaarti tikapuupeli

Tämän pelin O sai myös joululahjaksi. Leijonakaarti peli on uudistettu versio ikivanhasta käärme-tikapuupelistä, jonka muistan hämärästi meilläkin joskus aikoinaan olleen. Varsinkin tyttöjen isä innostui tästä pelistä ja O pääsikin Jouluna palaamaan tätä meidän kanssa useaan otteeseen, eikä sitä tietenkään ole vieläkään unohdettu.

Hiljentyminen Joulun viettoon

"Äiti milloin Joulupukki tulee?", kysymystä on kuultu tässä talossa useita kertoja päivässä viime aikoina, kuten varmasti monessa muussakin taloudessa kun perheen pienimmät odottavat Joulupukkia lahjasäkkeineen.

Olen aina ollut Jouluihminen, lapsena odotin aina Joulupukin vierailua ja saavani lahjoja, nykyään odotan perheen yhteistä aikaa ja lasten Joulusta saamaa iloa kun meillä on kunnolla aikaa toisillemme, eikä mihinkään ole kiire (ja tietenkin niiden lahjojen saamisesta tulevaa iloa).

Oman lapsuuteni jouluperinteisiin kuului aina saunassa käyminen ennen joulurauhanjulistusta, jonka omat vanhempani katsovat edelleen joka Joulu telkkarista, aina saunassa käymisen jälkeen. Katsoimme aina koko aamun telkkarista Joulupukin kuumalinjaa ja pelailimme pelejä. Illalla menimme koko perhe yhdessä joulukirkkoon, teini-iässä muistan aina yrittäneeni livistää siitä, mutta koskaan en siinä onnistunut, aina oli pakko mennä kirkkoon. Ennen kirkkoonmenoa kävimme yleensä hautausmaalla viemässä kynttilöitä haudoille, valitettavasti nekin ovat vuosien aikana lisääntyneet. Aina viimeisenä kirkosta lähtiessämme laulettiin lopuksi kirkon edessä vielä Enkeli taivaan ja sitten suunnattiin kotia kohti. Kotona äiti alkoi laittaa jouluruokia esille ja lämmittää tarvittavia ruokia vielä uunissa. Syötyämme alkoikin se jännittävin vaihe, Joulupukin odotus. Emme koskaan meinanneet pysyä siskoni kanssa housuissamme, niin kovasti me pukkia odotimme. Pukin virkaa toimitti isäni, kaikki ne vuodet kun pukkiin uskoimme. Hän aina sanoi saaneensa lapsena joulupukilta risuja lahjaksi, eikä sen takia uskaltanut olla paikalla kun joulupukki tuli. Joka kerta se meni meillä läpi. Joulupukin käytyä kerroimme innoissamme isälle Joukupukin käynnistä ja kuinka pukki juuri lähti ennen kuin isä tuli takaisin.

Nykyään valmistelemme Joulua laittamalla joulukoristeet esille: vaihdamme jouluverhot, laitamme sinitarralla tonttuja ja poroja pitkin seiniä, pihalle ja parvekkeelle ilmestyy jouluvaloja, pieniä tonttuja istuskelee kaappien ja hyllyjen päällä, pöytäliinat vaihtuvat jouluisemmiksi, leivomme joulupipareita ja koristelemme ne, leivomme joulutorttuja, myös sisälle laitamme muutamia led-valo eläimiä hyllyille tuikkimaan. Usein myös vanhempi tyttö saa askarella jouluaiheisia juttuja. Paketoin tietenkin myös kaikki ostetut/tytön tekemät lahjat.

Aito joulukuusi ollaan yleensä koristeltu vasta 23. päivä, mutta ostimme tänä vuonna muovikuusen, jonka koristelimme O:n kanssa jo eilen. Se on myös yksi asia, jota O rakastaa yli kaiken Joulussa, niinkin pieni asia kuin kuusen koristelu. Muistan kuinka tärkeä asia se oli aikoinaan itsellenikin Joulussa. Äiti laittoi aina kuusen valot ja nauhat, isä ripusti kuusen yläosaan koristekävyt ja me saimme siskoni kanssa koristella kuusen erivärisillä palloilla.

Meidän jouluperinteisiimme kuuluu aattoaamuna puuron syöminen, jonka jälkeen kurkkaamme kuusen alle josko pukki olisi yöllä tuonut lahjoja (vietämme yleensä Joulua vanhempieni luona, emmekä viitsi raahata kaikkia ostamiamme lahjoja heille, joten yleensä Joulupukki on yön aikana tuonut jo muutamat lahjat kuusemme alle ettei tarvitse illalla kantaa niin paljoa ;)) sitten availemme jokainen vuorollaan omat lahjamme katsoen samalla joulupiirrettyjä telkkarista. Jo ihan lapsesta asti Joulu ei ole voinut alkaa ilman telkkarista tulevaa Lumiukkoa, ja se on katsottava myös tänä Jouluna.

Aamuhommien jälkeen iskä lämmittää perheen yhteisen joulusaunan ja menemme koko konkkaronkka saunomaan. Saunan jälkeen laitamme itsemme aattokuntoon ja lähdemme viemään hautausmaalle kynttilöitä rakkaittemme haudoille. Hautausmaakierrosten jälkeen menemme vanhempiemme luo viettämään joulua pelaillen, syöden ja odottaen Joulupukkia saapuvaksi.

Hyvää Joulua kaikille! ♥

Kauhua pimeisiin iltoihin

Rakastan itse kauhu/jännitysleffoja ja -sarjoja yli kaiken ja telkkarista taitaa tullakin katsottua eniten niitä. Paljon olen ostanut suoraan dvd:nä ja joitain olen katsonut enimmäkseen Netflixin kautta. Netflix on muutenkin se paikka josta löytyy aina jotain katsottavaa.

Tässä on muutamia kauhu/jännityssarjoja, joista pidän todella paljon, syystä tai toisesta.

The haunting of hill house

The haunting of hill house (2018-) on yksi parhaimmista kauhusarjoista joita olen nähnyt. Tämä kyseinen sarja löytyy Netflixistä ja onkin Netflixin omaa tuotantoa.

Sarjassa perhe muuttaa vanhaan kartanoon aikomuksenaan kunnostaa taloa ja myydä se taas eteenpäin. Pian talo alkaa riivata perheen lapsia ja lopulta myös aikuisia. Sarjassa nähdään miten tapahtumat vaikuttavat heidän koko loppu elämäänsä ja muovaavat paljon hahmojen luonteita.

Tässä sarjassa omassakin selässä meni kylmiä väreitä ja ilmassa oli koko ajan pientä jännitystä, mitä ei läheskään aina itselleni tapahdu. Onnekseni sarjasta on ensi vuonna tulossa toinen kausi, odotan innolla, mitä toinen kausi tuo tullessaan.


The walking dead

Rakastan yli kaiken myös zombi sarjoja ja The walking dead (2010-) onkin yksi lemppareitani.
Sarjassa joukko ihmisiä yrittää pärjätä uudessa maailmassa zombiapocalypsin jälkeen, mutta joukolle vaarallisempia ovat muut ihmiset, mitä zombit.

Sarjan ekat kaudet ovat ihan huippuhyviä, mutta mitä enemmän kausia katsoo, sitä enemmän ne alkavat toistaa itseään. Mukana ei niinkään ole enää zombeja, vaan aina uusi pahisjoukko, joka yrittää tuhota Rickin porukan ja pikku hiljaa alkuperäinen porukka alkaakin korvautua uusilla hahmoilla.


Fear the walking dead

Fear the walking dead (2015-) pohjautuu Walking deadiin, tässä sarjassa seurataan tapahtumia aivan alusta asti ja päästään seuraamaan koko zombiepidemian alkutaipaleita. Lisäksi sarjassa törmätään myös Walking deadin hahmoihin. Sarjassa seurataan paria perhettä, jotka yrittävät löytää itselleen turvapaikan. Sarja ei yllä ihan Walking deadin tasolle, mutta ei tämä kuitenkaan huono ole.


Slasher 

Slasher (2016-) Netflixin oma kauhusarja, joka luonnollisestikin löytyy Netflixistä. Sarja on todella raaka ja se onkin K18. Jokaisessa kaudessa on oma uusi kauhutarinansa ja murhaajansa.
1. kaudessa Sarah muuttaa takaisin kaupunkiin, jossa hänen vanhempansa murhattiin vuosia sitten Halloweenina. Sarahin muuton jälkeen kaupungissa alkaa tapahtua samanlaisia murhia uudelleen.
2. kaudessa kesäleirin ohjaajat salasivat tekemänsä murhan vuosia sitten, nyt he päättävät palata rikospaikalle, mutta huomaavat pian olevansa itse murhien kohteena.
3. kaudessa Kit on murhaajan takaa-ajamana, eivätkä naapurit auta häntä ja murhaaja saa hänet kiinni. Tasan vuosi myöhemmin alkaa murhien sarja, uhrit ovat kaikki jollain tavalla kytköksissä Kitiin tai hänen murhaansa.


Z nation

Z nation (2014-2018), huhhuh. Sarja on niin huono, että se on yksinkertaisesti vain hyvä ja koukuttava. Katsoin sarjan kokonaisuudessaan Netflixin kautta ja kaikki viisi kautta löytyvät sieltä edelleen.

Z nation on zombisarja täynnä huumoria ja aivan pöhköjä kohtauksia. En ymmärrä mikä tässä sarjassa piti otteessaan, mutta katsoimme miehen kanssa sen kaikki kaudet innolla alusta loppuun asti. Tämä ei todellakaan ole sieltä tavallisimmasta päästä, vaan mukaan on ujutettu zombikuiskaaja, puhuvia zombeja ja mitä vielä.


Scream

Scream (2015-) on Netflixin oma kasvatti. Sarjassa lukiolaistyttö murhataan ja pian vaarassa ovat muutkin Lakewoodin asukkaat, erityisesti joukko teinejä, joihin murhaaja on yhteydessä. Heillä onkin villejä teorioita murhaajan henkilöllisyydestä.

Jenkeissä sarjasta on ilmestynyt jo toinen kausi, jota ei kuitenkaan ole esitetty vielä Suomessa. Odotan innolla että pääsen jatkamaan tätä koukuttavaa sarjaa.


Supernatural

Supernatural (2005-2019) kertoo kahdesta veljeksestä, jotka jahtaavat paranormaaleja olentoja, aivan kuten vanhempansakin. Kausien edetessä myös tehtävät alkavat vaikeutua, kun vastassa on itse helvetin kuningas.

Supernatural on aivan huippu sarja. Olemme katsoneet kaikki jaksot yhdessä mieheni kanssa ja sarja onkin katsottu viimeistä kautta lukuunottamatta kokonaan. Kaikki hyvä loppuu aikanaan, kuten myös tämäkin. Jaksot ovat suunniteltu hyvin, eikä niissä voi välttyä naurultakaan.


The mist

The mist (2017) on myöskin Netflixin omaa tuotantoa.
Pikkukaupungin ylle laskeutuu usva, joka kätkee sisälleen tappavia olentoja. Kaupunkilaisten on pysyttävä kaukana usvasta, tai paluuta ei ole.

Pidin paljon tästä sarjasta, mutta harmikseni sille ei ole tulossa jatkoa. Sarja lopetettiin tyhmästi ja en varmasti ole ainoa, joka olisi halunnut saada sarjalle myös toisen kauden.


V wars

V wars (2019-) on Netflixin uusi sarja, josta on juuri ilmestynyt ensimmäinen kausi.
Olen katsonut tätä nyt lasten mentyä nukkumaan ja täytyy sanoa, että sarja on huippuhyvä, puhumattakaan ihanasta Ian Somerhalderista.

Luther ja Michael saavat tutkimusasemalla tartunnan, muutaman päivän karanteenin jälkeen he pääsevät sieltä terveinä pois, mutta Michael on kaikkea muuta kuin kunnossa. Pian kaupungissa alkaa sarjamurhien ketju, joissa uhreilta puuttuu useita litroja verta ja huhut vampyyreistä alkavat kulkea mediassa.


Grimm

Grimm (2011-2017) on sarja, jossa Nick poliisina ja Grimminä selvittää murhia ja kaupungin outoja tapahtumia yhdessä poliisiparinsa kanssa. Hän joutuu kuitenkin huomaamaan että kaikki onkin paljon suurempaa kuin hän on osannut odottaa, kun ihmissudet ja muut taruolennot ovatkin totta.

Grimm on myös yksi niitä sarjoja joita ollaan miehen kanssa yhdessä katsottu ihan ekasta jaksosta lähtien. Sarja on todella koukuttava ja mielenkiintoinen ja näitäkin kausia löytyy Netflixistä, muistaakseni jopa kaikki. Me ollaan ostettu nämä suoraan dvd-hyllyyn ja katsottu niitä.


Teen wolf

Teen wolf (2011-2017) on yksi harvoista ihmissusisarjoista, joita olen katsonut. Heti ensimmäisen jakson jälkeen olin ihan koukussa sarjaan, onhan se ihan pirun hyvä.

Scott on teini, joka joutuu ihmissuden puremaksi ja muuttuu tämän johdosta itsekin sellaiseksi. Pian hän elää keskellä Beacon hillsin yliluonnollisia tapahtumia ja on itse niiden pääosassa. Sarjan edetessä mukaan astuu uusia hahmoja ja uusia yliluonnollisia kykyjä.


The order

The order (2019-) kertoo yliopiston opiskelija Jackista, joka liittyy salaseuraan. Kohta hän on mukana yliluonnollisessa maailmassa, jossa ihmissudetkin ovat totta.

Tämä sarja oli myös todella koukuttava ja nyt se saa jatkoa heti ensi vuonna. Olen niin kovasti odottanut, että kumpa tämä jatkuisi ja nyt se vihdoinkin tapahtuu.


The vampire diaries

Vampyyripäiväkirjat (2010-2017) on yksi parhaista vampyyrisarjoista, rakastuin tähän sarjaan heti ensimmäisen jakson katsottuani. Sarja on täynnä jännitystä ja romantiikkaa sitä janoaville.

Sarjassa seurataan Elenan elämää, kun hän rakastuu vampyyri Stefaniin. Stefanin veli yrittää kaikin keinoin tehdä elämän Mystic fallsissa mahdollisimman tukalaksi. Molemmat veljekset rakastuvat Elenaan, koska hän muistuttaa heitä heidän kauan sitten rakastamastaan naisesta.


The originals

Vampyyrien sukua (2013-) on Vampyyripäiväkirjojen spin-off sarja, jossa seurataan ihka ensimmäisten vampyyrien tarinaa. Neljä sisarusta ovat kaikki vampyyreja, mutta Klaus on myös puoliksi ihmissusi ja siksi heistä kaikkein vaarallisin, sarjassa seurataan kolmea heistä.

Sarja ei yllä läheskään vampyyripäinäkirjojen tasolle - koska Damon, mutta onhan tämäkin ihan huippuhyvä. Pidin Vampyyripäiväkirjoissa Klausista, joten on kiva seurata häntä toisen sarjan päähenkilönä.


Shadowhunters

Shadowhunters (2016-2019) on ehdottomasti katsomisen arvoinen Netflix sarja. Pidin paljon Shadowhunters kirjoista ja oli ihanaa saada katsoa sitä tv-sarjan muodossa. Sarjassa on paitsi jännitystä ja yliluonnollisuutta, myös ihanaa romantiikkaa hahmojen välillä.

Sarja kertoo juuri 18 vuotta täyttävästä Clarysta, joka alkaa nähdä omituisia asioita. Pian hän saa huomata olevansa yksi varjometsästäjistä, jotka metsästävät yliluonnollisia olentoja. Hän saa kuulla myös perheensä synkästä menneisyydestä. Clary rakastuu vampyyrimetsästäjä Jaceen, mutta rakkaus ei aina ole helppoa.


Stranger things

Paljon puhuttu ja kehuttu Stranger things (2016-). Kartettiin pitkään tätä kyseistä sarjaa, mutta sitten yhtenä iltana päätimme katsoa sarjan ekan jakson, jep koukussa oltiin. Will katoaa jäljettömiin ja hänen ystävänsä ja perheensä yrittävät tehdä kaikkensa saadakseen hänet takaisin.
Ystäväjoukko törmää telekineesiä osaavaan tyttöön, joka sanoo tietävänsä missä Will on. Pian he huomaavat olevansa keskellä yliluonnollisuuden vaarallista verkkoa, jossa pimeys haluaa heidät kaikki.


American horror story

American horror story (2011-) on taas yksi niitä sarjoja, etten oikeasti tiedä miksi katson sitä. Tämä on ihan pirun outo sarja, mutta silti se jostain syystä pitää minua otteessaan ja saa katsomaan kausia aina vaan eteenpäin. Kaksi tähän mennessä Suomessa julkaistuista kausista on ollut mielestäni sellaisia, että ovat suht normaaleja, mutta muut ovat niin outoja ettei mitään rajaa. Silti se vaan on yksinkertaisesti pakko katsoa, ehkä se on tuo outous joka viehättää ja siihen pystyy samaistumaan. :D

Kaikissa kausissa on siis aina uudet kujeet, eivätkä liity toisiinsa millään tavalla, joten periaatteessa on ihan sama missä järjestyksessä näitä katsoo. Myös näyttelijät ovat kaikissa kausissa pitkälti samat. Olen kaikki kaudet katsonut Netflixistä 8. kautta lukuunottamatta, tällä hetkellä kausia löytyy sieltä viisi.

Vauva 6kk

Apua, aika on mennyt ihan hurjan nopeasti. Blogin kirjoittaminen on jäänyt totaalisesti, olen vaan keskittynyt täysillä lapsiarkeen ja nauttinut kahden tyttöni seurasta.

Vauva-arki on sujunut todella hyvin. E on vielä rauhallisempi, mitä O oli aikoinaan. E alkoi nukkua täysiä yöunia jo 1kk ikäisenä ja itsekin olemme saaneet miehen kanssa sen puoleen nukuttua. Meidän pieni pian 4-vuotta täyttävä neitimme on vain alkanut öisin heräillä, välillä hän touhuilee omiaan talossa, tyhjentelee kukkarot sohvalle ja sitä rataa, välillä taas tulee viereemme nukkumaan.

O on ottanut vauvan todella hyvin vastaan, eikä ole näyttänyt minkäänlaista mustasukkaisuutta, O haluaa auttaa vaippojen roskiin viemisessä ja jopa haluaisi vaihtaa kakkavaipan, varsin innokas isosisko siis. O on kyllä alkanut hakea enemmän huomiota, mitä aikaisemmin ei ole tarvinnut tehdä, on siis huomannut että joutuu nyt jakamaan huomiomme siskonsa kanssa. Huomionhakeminen ilmenee aika paljon "viirottamisena", juostaan pää kolmantena jalkana sisällä, eikä totella samalla tavalla kuin ennen.

Itselläni on enää maaliskuuhun asti aikaa olla tyttöjen kanssa kotona, sitten koittaa töihinpaluu. Jäisin todella mielelläni lasten kanssa vielä kotiin, mutta valitettavasti Kelan avustuksilla se ei todellakaan ole mahdollista, niillä ei saa edes asuntolainaa maksettua, puhumattakaan muista laskuista ja mm. ruokaostoksista.

Ensimmäisen viikon kuulumiset

Vauvan syntymästä on nyt kulunut jo viikko ja nyt on myös eka päivä kun olen yksin kahden lapsen kanssa kotona kun mies meni ekan isyyslomaviikon jälkeen töihin.

Vauva tietenkin nukkuu edelleen todella paljon, joten mitään sen kummoisempaa ei ole tapahtunut. Ruoka maistuu neidille todella hyvin ja maitoa meneekin jo 80-90ml kerrallaan ja tankkauksiakin tulee jopa alle kahden tunnin päästä edellisestä ruokailusta. Hyvä että ruoka maistuu.

Nukkuminen on myös sujunut yöllä todella hyvin, ollaan mekin saatu rauhassa nukkua kun vauva on herännyt kerran tai kaksi yössä, syönyt ja jatkanut taas uniaan. Esikoisen kanssa nukkumiset menivät myös hyvin, toivottavasti jatketaan samaa rataa.

Isosisko on edelleen hyvällä mielillä vauvan suhteen, eikä näytä minkäänlaisia mustasukkaisuuden merkkejä. Varmasti on auttanut kun tyttö on saanut osallistua myös vauvan hoitoon viemällä vaippoja roskikseen, tuomalla vaatteita, pukemalla sukat jne. Esikoinen tykkää paljon makoilla vauvan vieressä, jutella ja lauleskella hänelle, sekä lukea satuja. Toivottavasti arki jatkuu samanlaisena. :)

Ensimmäinen viikko on ollut ihana ja vieratakin on käynyt vauvaa katsomassa, sekä isyysviikon ansioista olemme saaneet tehdä myös juttuja koko perheen voimin, kuten käytyä leikkipuistossa ja ulkona jätskillä.

Tervetuloa maailmaan vauva!

Aiemmassa postauksessa kerroin kuinka jouduin jäämään osastolle lapsivesien mentyä, tuolloin ei vielä ollut supistuksia. Supistukset alkoivat la-su välisenä yönä ja voimistuivat ja tihenivät todella nopeasti. Tässä vaiheessa soitin myös isälle, että lähtee tulemaan takaisin sairaalalle, se on menoa nyt. Kun osaston lämpöpussit ja suihku ei auttanut enää oli aika siirtyä synnytyssaliin, ennen siirtoa olin 3cm auki ja siirron jälkeen 6cm.

Synnärillä helpotusta supistuskipuihin toi ilokaasu ja pyysin myöhemmin saada myös spinaalin. Anestesialääkäri yritti useita kertoja laittaa puudutetta, ainakn puolen tunnin ajan, mutta ei onnistunut jostain syystä sen laittamisessa. Sitten kätilö ja lääkäri suosittelivat kohdunkaulanpuudutetta ja päädyttiin kokeilemaan sitä, sitä ei kuitenkaan saatu enää kuin osittain laitettua ja vauvakin päätti tulla maailmaan ennen kuin puudute kunnolla tehosi. Tyttö syntyi 9.6 klo 7.53 rv39+5, mitoilla 3640g ja 51cm.

Eka yö oli todella rauhaton, eikä neiti meinannut millään nukkua. En tiedä johtuiko siitä että oli tosiaan ensimmäinen yö maailmassa, vai siitä että vaistosi ettei äiti oikein tykännyt viettää aikaa sairaalassa. Seuraavana päivänä vauvalla oli lääkärintarkastus, jossa todettiin kaiken olevan kuten pitääkin ja ilmoitin haluavani kotiin ja sinne me myös pääsimme. Seuraavana päivänä kävimme paikallisella lastenlääkärillä tarkastuksessa vauvan kanssa ja edelleen kaikki oli hyvin.

Kotona vauva on ollut huomattavasti rauhallisempi kuin sairaalassa, eikä nukkumisten kanssa ole ollut juurikaan oneglmia, päinvastoin, vauva nukkuu öisin todella hyvin, aivan kuten esikoinenkin aikoinaan. Esikoinen otti vauvan todella hyvin vastaan, eikä ainakaan näin alkuvaiheessa ei ole vielä havaittavissa minkäänlaista mustasukkaisuutta tai muutosta käytöksessä.

Rv 39+4 ja vedet meni

Oli tänään ihan normipäivä, ei supistuksia tai mitään, kunnes kahden aikaan nostin tytön pöntölle ja silloin holahti. Tyttö vain tokaisi ”äiti pissasi”. Esikoisesta piti puhkaista eli en ole ennen luomusti vesiä menettänyt, muutaman kerran miettinyt että huomaanko jos sitä menee ja kyllä sen huomasi. Ensin tuli tytön kommentista semmoinen fiilis että menikö ne vedet nyt oikeesti vai kävikö äidillä vahinko.. :D

Siitä sitten soittamaan miehelle, joka oli 20min sitten lähtenyt töihin että tuleppa takaisin, vedet meni. Sen jälkeen miehen äidille, josko voisi tulla katsomaan esikoista ja lopuksi soitto synnärille, josta käskettiin tietty lähtemään.

Sairaalaan piti jäädä, vaikkei vieläkään ole tullut lainkaan supistuksia, koska matka kodin ja synnärin välillä on tunnin kestävä. Täällä nyt yksikseen istuskelen ja odottelen ihmettä tapahtuvaksi ja toivon että mies ehtii kotoa tänne, mikäli vauva päättäisi tulla maailmaan yöllä. Sydänkäyrät on olleet todella hyvät. Aamulla lääkäri miettii kierrolla pitääkö synnytys käynnistää, jos siihen mennessä ei ole vielä mitään tapahtunut. Toivon todella että synnytys käynnistyisi itsellään, eikä käynnistystä tarvita.

Seuraavaksi kun menen kotiin, lenkin jo kahtena kappaleena ja päästään sylittelemään meidän uutta perheenjäsentä ja näyttämään vauvaa innokkaalle isosiskolle. Ja voi apua kun täällä huoneessa on ainakin 30 astetta lämmintä. :D

Valokuvailua: Kasvit

Rv 39+0 tule jo!

Nyt ollaan jo viikon päästä lasketussa ajassa, eikä vielä merkkejä synnytyksestä. Alkaa olla jo niin tuskaiset oltavat mahan kanssa, jättiturvotuksista puhumattakaan. Turvotukset ovat isot jo heti sängystä ylös noustessa, mitkään kengät ei mahdu jalkaan, vaan kaikki kiristää ja puristaa. Urheilukelloakin saa usein säätää isommalle jopa kaksi kertaa päivän aikana kun kädetkin turpoavat kuin pullataikina. Torstain +30 helleaaltoa odotellessa, voin jo kuvitella kun raajat turpoaa kuin ilmapallo. Max 3vk enää raskausaikaa jäljellä, onneksi, muuten tulisin hulluksi. :'D

Tänään tuli käytyä myös neuvolassa, toivottavasti viimeistä kertaa tämän raskauden tiimoilta. Verenpaineet oli nyt vähän nousseet, mutta edelleen olivat hyvät. Myös vauvan syke oli hyvä ja voimakas. Vauva on kuulemma vieläkin melko ylhäällä, mutta tulee kuulemma myös holahtaen alas kun on kyseessä jo toinen raskaus.

Vauvan huone on yhtä lipastoa vaille valmis ja kaikki vaatteetkin ovat jo pestynä kaapissa. Hoitopöytä päätettiin jättää nyt ostamatta, ja jos sellaisen tuntuu kuitenkin tarvitsevan niin saahan sen myöhemminkin ostettua. Enää puuttuu vain itse vauva.