sunnuntai 22. joulukuuta 2019

Hiljentyminen Joulun viettoon

"Äiti milloin Joulupukki tulee?", kysymystä on kuultu tässä talossa useita kertoja päivässä viime aikoina, kuten varmasti monessa muussakin taloudessa kun perheen pienimmät odottavat Joulupukkia lahjasäkkeineen.

Olen aina ollut Jouluihminen, lapsena odotin aina Joulupukin vierailua ja saavani lahjoja, nykyään odotan perheen yhteistä aikaa ja lasten Joulusta saamaa iloa kun meillä on kunnolla aikaa toisillemme, eikä mihinkään ole kiire (ja tietenkin niiden lahjojen saamisesta tulevaa iloa).

Oman lapsuuteni jouluperinteisiin kuului aina saunassa käyminen ennen joulurauhanjulistusta, jonka omat vanhempani katsovat edelleen joka Joulu telkkarista, aina saunassa käymisen jälkeen. Katsoimme aina koko aamun telkkarista Joulupukin kuumalinjaa ja pelailimme pelejä. Illalla menimme koko perhe yhdessä joulukirkkoon, teini-iässä muistan aina yrittäneeni livistää siitä, mutta koskaan en siinä onnistunut, aina oli pakko mennä kirkkoon. Ennen kirkkoonmenoa kävimme yleensä hautausmaalla viemässä kynttilöitä haudoille, valitettavasti nekin ovat vuosien aikana lisääntyneet. Aina viimeisenä kirkosta lähtiessämme laulettiin lopuksi kirkon edessä vielä Enkeli taivaan ja sitten suunnattiin kotia kohti. Kotona äiti alkoi laittaa jouluruokia esille ja lämmittää tarvittavia ruokia vielä uunissa. Syötyämme alkoikin se jännittävin vaihe, Joulupukin odotus. Emme koskaan meinanneet pysyä siskoni kanssa housuissamme, niin kovasti me pukkia odotimme. Pukin virkaa toimitti isäni, kaikki ne vuodet kun pukkiin uskoimme. Hän aina sanoi saaneensa lapsena joulupukilta risuja lahjaksi, eikä sen takia uskaltanut olla paikalla kun joulupukki tuli. Joka kerta se meni meillä läpi. Joulupukin käytyä kerroimme innoissamme isälle Joukupukin käynnistä ja kuinka pukki juuri lähti ennen kuin isä tuli takaisin.


Nykyään valmistelemme Joulua laittamalla joulukoristeet esille: vaihdamme jouluverhot, laitamme sinitarralla tonttuja ja poroja pitkin seiniä, pihalle ja parvekkeelle ilmestyy jouluvaloja, pieniä tonttuja istuskelee kaappien ja hyllyjen päällä, pöytäliinat vaihtuvat jouluisemmiksi, leivomme joulupipareita ja koristelemme ne, leivomme joulutorttuja, myös sisälle laitamme muutamia led-valo eläimiä hyllyille tuikkimaan. Usein myös vanhempi tyttö saa askarella jouluaiheisia juttuja. Paketoin tietenkin myös kaikki ostetut/tytön tekemät lahjat.


Aito joulukuusi ollaan yleensä koristeltu vasta 23. päivä, mutta ostimme tänä vuonna muovikuusen, jonka koristelimme O:n kanssa jo eilen. Se on myös yksi asia, jota O rakastaa yli kaiken Joulussa, niinkin pieni asia kuin kuusen koristelu. Muistan kuinka tärkeä asia se oli aikoinaan itsellenikin Joulussa. Äiti laittoi aina kuusen valot ja nauhat, isä ripusti kuusen yläosaan koristekävyt ja me saimme siskoni kanssa koristella kuusen erivärisillä palloilla.


Meidän jouluperinteisiimme kuuluu aattoaamuna puuron syöminen, jonka jälkeen kurkkaamme kuusen alle josko pukki olisi yöllä tuonut lahjoja (vietämme yleensä Joulua vanhempieni luona, emmekä viitsi raahata kaikkia ostamiamme lahjoja heille, joten yleensä Joulupukki on yön aikana tuonut jo muutamat lahjat kuusemme alle ettei tarvitse illalla kantaa niin paljoa ;)) sitten availemme jokainen vuorollaan omat lahjamme katsoen samalla joulupiirrettyjä telkkarista. Jo ihan lapsesta asti Joulu ei ole voinut alkaa ilman telkkarista tulevaa Lumiukkoa, ja se on katsottava myös tänä Jouluna.


Aamuhommien jälkeen iskä lämmittää perheen yhteisen joulusaunan ja menemme koko konkkaronkka saunomaan. Saunan jälkeen laitamme itsemme aattokuntoon ja lähdemme viemään hautausmaalle kynttilöitä rakkaittemme haudoille. Hautausmaakierrosten jälkeen menemme vanhempiemme luo viettämään joulua pelaillen, syöden ja odottaen Joulupukkia saapuvaksi.


Hyvää Joulua kaikille!

2 kommenttia:

Kuvailua: Öttömänkiäiset