tiistai 5. maaliskuuta 2019

Throwback Puolaan

Matkakuume on iskenyt täällä Suomen kylmyydessä oikein olan takaa. Ei olla tehty ikinä ulkomaanmatkoja, paitsi viime kesänä Puolan Gdanskiin. Olen kuitenkin aina halunnut matkustaa ulkomailla ja mieheni myös, mutta silloin kun meillä olisi ollut mahdollista matkustella, matkustelimme jostain syystä vain Suomen sisällä. Ehkä se oli jonkin sortin alitajuista pelkoa lähteä tuntemattomaan, tai mitä lie.


Viime kesänä tosiaan kävimme Puolan Gdanskissa. Kaikki matkustamisessa oli meille uutta, lentokonetta myöten. Lentomme lähti Turun lentoasemalta Wizzairilla, oli se vaan niin jännittävää olla ekaa kertaa lentokoneessa, ihan kuin olisi taas ollut lapsenkengissä. Puola oli mielestäni tosi hyvä ensimmäiseksi matkakohteeksemme, se oli soma ja helppo kaupunki.


Vietimme Gdanskissa kolme yötä ja majoituimme Qubus hotelliin, jota suosittelen lämpimästi tänne matkaaville. Asiakaspalvelu oli todella hyvää ja huone siisti, sekä hotelli oli hyvällä paikalla, eikä kaupunkiin ollut pitkä kävelymatka. Kaupunki tuntui heräävän eloon illalla, syynä voi olla kaupungissa juuri tuolloin pidettävät markkinat.

Puolassa oleilumme aikana kiersimme muutamat nähtävyydet, yksi suurin oli Oliwan eläintarha joka oli ISO. Päätimme kävellä tänne juna-asemalta kun mieheni sanoi ettei matka ollut pitkä, iso virhe. Note to yourself: älä koskaan luota miehesi sisäiseen matkalaskuriin. :D Kävelymatka olikin yllättävän pitkä, varsinkin kun jaloissa ei ollut lenkkareita. Perille päästyämme tuntui ettei pysty kävelemään eläintarhassa enää ollenkaan, jalat olivat niin kipeät. Täytyy muistaa ottaa ensi kerralla lenkkarit mukaan. ;) Kävimme myös meripihkamuseossa, lelumuseossa ja useissa eri ostoskeskuksissa.



Yksi pienen matkan päässä oleva paikka oli aivan pakko nähdä, nimittäin Sopot. Sopotissa oli iso hiekkaranta ja kaunis meri, ihan kuin olisi ollut jossain lämmemmässäkin paikassa. Ihmisiä oli rannalla paljon ja lisää tuli koko ajan, me kuitenkin suunnittelimme itsellemme kaupunkiloman, joten emme jääneet rannalle sen pidemmäksi aikaa, vaikka kaunis näky olikin. Sopotissa oli muuten aika paljon samanlainen meininki kuin itse Gdanskissa, eikä nähtävää ollut sen koommin, paitsi tietenkin se kuuluisa "vekkulitalo".


Välillä tuntui että myyjät vieroksuivat meitä kun puhuimme heille englantia, mutta eipä me suomalaisetkaan tunnetusti mitään turisteja tai vieraita ihmisiä rakastavaa kansaa olla.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuvailua: Öttömänkiäiset