torstai 30. tammikuuta 2020

Olipa kerran lukutoukka

Olen lukenut paljon siitä, kuinka lapselle lukeminen kehittää lapsen puhetta, kieltä, keskittymistä ja kuuntelutaitoja, puhumattakaan kuinka lapsi nauttii yhdessäolosta. Me luemme O:lle joka ilta jonkun hänen valitsemansa kirjan (välillä muulloinkin), hän pitää hyvin huolen itsekin siitä ettei satu koskaan pääse unohtumaan. O kuuntelee satua yleensä tarkkaan ja sadun lukemisen jälkeen alkaa kysellä kysymyksiä tarinaan liittyen, hän haluaa myös aina selata kirjan vielä yksikseen läpi lukemisen jälkeen, sitten hän tepsuttaa luokseni näyttämään kirjasta jonkun hassun kuvan, tai haluaa kertoa kuvista jotakin.


Kirjahyllyyn onkin kertynyt kirja jos toinenkin ja välillä myymme vanhempia, ei niin kiinnostavia kirjoja pois ja ostamme tilalle uusia. Lähes kaikki kirjat olemme ostaneet käytettynä kirppareilta, vain muutamat ovat löytäneet tiensä meille uutena suoraan kaupasta. Kirjahylly on täytetty pitkälti Disneyn kirjoilla, mutta mukaan mahtuu myös muitakin kirjoja, kuten Kummitus Lapanen, Muumit jne.


Olen itse ollut ihan pienestä asti kova lukemaan, kävin kirjastoautossa joka tiistai lainaamassa ison kasan kirjoja siitä lähtien kun kuusivuotiaana opin lukemaan. Kirjoja luen itse edelleenkin. O on alkanut nyt myös itse "lukemaan" kirjoja, keksimällä itse kuvien perusteella niihin tarinan, tai muistelemalla mitä äiti tai isä on lukenut. O usein istuukin E:n viereen tämän vauvakirjan kanssa ja lukee hänelle satua kuvien perusteella, näky on aina yhtä hellyyttävä.

Olen lukenut E:llekin silloin tällöin hänen vauvakirjojaan, en nyt ehkä ihan joka päivä. E katselee mielellään kirjan kuvia kun kääntelen sivua ja kokeilee kirjassa mahdollisesti olevia kankaanpalasia yms.


Tässä muutamia O:n tämän hetken lemppareita, Frozen on tällä hetkellä meillä hitti myös kirjan muodossa ja sitä löytyykin useampana kirjana. Alamme varmasti jossain vaiheessa käyttämään enemmän myös kirjastosta löytyviä kirjoja, tällä hetkellä lainaan sieltä kirjoja vain itselleni, mutta O käsittelee kirjoja niin nätisti että voisimme mennä varmasti lainaamaan hänellekin sieltä jo jonkun kirjan.

Meidän perheessä yleensä minä hoidan lapsille lukemisen, mutta jos olen ollut vaikka iltavuorossa tai menossa yövuoroon, ettei lukeminen ole ollut mahdollista niin isä on silloin lukenut O:lle sadun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuvailua: Öttömänkiäiset